keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Ghana fashion



Välillä olen kyllä melko onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Esimerkiksi juuri nyt kun istuskelen täällä Accrassa huoneeni lattialla, Atlantin valtameri on ihan vieressä ja aurinko paistaa tänäänkin. Olen onnellinen tässä ja nyt, mutta samalla on ihana tietää, että Suomessa minulla on rakkaita ihmisiä, jotka eivät loppujen lopuksi ole kuin soiton tai facebooktökkäyksen tai lentomatkan päässä.

Obronit rannalla
Olen ihan hurahtanut ghanalaisiin kankaisiin, vaatteisiin ja erityisesti koruihin. Pikaisen laskennan jälkeen totesin, että tähän mennessä olen ostanut kaksi kaulakorua, kuudet korvakorut ja yksitoista rannekorua. Hupsista, ehkä pitää jakaa osa näistä tuliaisiksi Suomessa? Yhtenä viikonloppuna olimme shoppailemassa Accra Mall -kauppakeskuksessa ja näimme sattumalta siistin flashmob tanssin sekä muotinäytöksen. Siitä innostuneena päätimme ottaa osaa seuraavalla viikolla järjestettäville Ghana fashion weekeille. Lippujen metsästäminen oli kyllä ihan oma operaationsa. Perjantaina noudimme liput huippuhienosta hotellista (yksi yö saattoi maksaa huimat 7500 USD) kuraisina ja märkinä, koska olimme harhailleet rankkasateessa ympäri Accran keskustaa. Seuraavana päivänä laittauduimme vähän hienommaksi, ja oli hauska nähdä tapahtuman järjestäjien ilmeet, kun he tajusivat, että olimme ne samat nuutuneen näköiset tytöt edelliseltä päivältä. Muotiviikot olivat melko päinvastainen kokemus verrattuna kaikkeen muuhun, mitä olemme täällä nähneet. Vielä hotellin porteilla kenkiä vaihtaessamme luoksemme tuli kerjäävä nainen, mutta sisällä maailma oli täynnä korkokenkiä, rikkaita ihmisiä ja ilmasointilaitteita.

Lähdössä muotiviikoille
Ghana fashion week
Koulun johtaja on nyt palannut takaisin, ja se on helpottanut arkea paljon. Saimme kouluun kaksi uutta opettajaa, joten nyt jokaisella luokalla on omansa. Nykyään olen vastuussa muutaman pienimmän lapsen hoitamisesta, sekä creativity -tuntien suunnittelusta ja pitämisestä. Hassua, miten jokaiseen lapseen alkaa kiintyä erikseen sitä mukaan kun heitä ja heidän menneisyyttään oppii tuntemaan. Yksi korjaa viikonloppuisin kuoppaisia teitä tässä lähistöllä ja tervehtii iloisesti, kun ajamme ohi. Yksi jännittää tulevaa adoptiotaan USAan ja ihailee käsissäni olevia rannekoruja, joita häelle ei orpokodissa ostella. Yksi tuli aamulla kouluun, vaikka vietimme midterm -lomaa, eikä olisi millään tahtonut lähteä takaisin kotiin. Voin jo nyt kuivitella, kuinka haikeaa on jättää heidät (eikä lähtöön olekaan enää kuin viisi viikkoa).

Rakkaita lapsosia ja kasvomaalauksia
 
Viime viikonloppuna teimme reissun Cape Coastille. Lähdimme liikkeelle aikaisin aamulla ja tällä kertaa melko hyväkuntoisen trotron ja melko hyväkuntoisen tien ansiosta olimme perillä jo ennen puoltapäivää. Cape Coastilla kiertelimme orjalinnaa. Se on aikoinaan ollut viimeinen pysähdyspaikka orjia Amerikkaan kuljettaville laivoille ennen Atlantin valtameren ylitystä. Illaksi menimme ihanalle hotellillemme Biriwan kylään. Päivän opetus oli, ettei Afrikassa välttämättä kannata varata ja maksaa hotellia netissä. Pienen väännön jälkeen saimme kuitenkin kahden hengen huoneen kahdella ekstrapatjalla, ja ehkä tulevaisuudessa osan rahoistamme takaisin. Lauantain makoilimme uima-altaalla upeissa merenrantamaisemissa ja söimme herkullista hummeria yllätysmyrskyn keskellä. Myös lämmmin suihku ensimmäistä kertaa seitsemään ja puoleen viikkoon tuntui hyvältä.

Cape Coastin orjalinna


Maisema hotellin uima-altaalta
 
Lähetään ja käydään auringos aamiaisel!