Junailua

Kirjustettu 3.9. Nyt odottelen lentokentällä että pääsen tekemään lähtöselvitystä. Hurjaa!

Junassa matkalla Helsinkiin. Sieltä huomenna lähtö kohti Istanbulia, jossa vietän vuorokauden ennen jatkolentoa lopulliseen määränpäähän Accraan, Ghanaan. Mitä ihmettä? Vaikka matkaa on valmisteltu ja lähes kaiken pitäisi olla kunnossa, tuntuu jotenkin kovin epätodelliselta, että olen nyt ihan oikeasti lähdössä. Kolme kuukautta vapaaehtoistöitä Afrikassa, melko jännää!

Kahteen matkalaukkuun on pakattu ainakin hellevaatteita, passi, viisumi, kansainvälinen rokotuskortti, lentoliput, malarialääkkeet, kamera, piirustuslehtiö ja päiväkirja. Jäiköhän kotiin jotain tärkeää? Ainakin kuivashampoo unohtui saunan eteiseen, mutta ehkä selviän ilmankin? Saapa nähdä!

Aika monet heipat on viimeviikkojen aikana pitänyt sanoa ystäville ja perheelle. Soitan vielä muutaman puhelun ja annan pikahaluksen ystävälle, joka tulee käymään Tampereen juna-asemalla muutaman tunnin kuluttua. Voi kuinka tulee ikävä kaikkia ihania ja rakkaita ihmisiä!

Monet ovat ihmetelleet matkaan lähtöäni. ”Miten uskallat?”, ”Miten aiot pärjätä?”, ”Entä jos jokin menee pieleen?”, ”Afrikkaan? Niin kauas?”, ”Onko siellä turvallista?”, "Ihan yksinkö menet?". Tällaisia kysymyksiä olen kuullut paljon viimeaikoina! Uskon kuitenkin, että minulta löytyy maalaisjärkeä ja kokemusta sen verran, että pärjään. Kaikki ei välttämättä mene niin kuin on suunniteltu, mutta olen päättänyt yrittää olla stressaamatta turhia etukäteen. Matka jännittää, mutta ei pelota. Unelmia pitää toteuttaa rohkeasti, koska ”Mitäpä jos sä pelkäät turhaan ja elämä tapahtuu sinä aikana?”Samuli Putro

Kysyin äsken konduktööriltä, onko junassa nettiyhteyttä. Ei ole. Vaunu jossa sen pitäisi olla, on mennyt eilen rikki. Voihan kökkö. Täytynee sitten pelata pasianssia koko matka! No, laitan tämän ensimmäisen postauksen blogiin sitten hamassa tulevaisuudessa.