keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Ghana fashion



Välillä olen kyllä melko onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Esimerkiksi juuri nyt kun istuskelen täällä Accrassa huoneeni lattialla, Atlantin valtameri on ihan vieressä ja aurinko paistaa tänäänkin. Olen onnellinen tässä ja nyt, mutta samalla on ihana tietää, että Suomessa minulla on rakkaita ihmisiä, jotka eivät loppujen lopuksi ole kuin soiton tai facebooktökkäyksen tai lentomatkan päässä.

Obronit rannalla
Olen ihan hurahtanut ghanalaisiin kankaisiin, vaatteisiin ja erityisesti koruihin. Pikaisen laskennan jälkeen totesin, että tähän mennessä olen ostanut kaksi kaulakorua, kuudet korvakorut ja yksitoista rannekorua. Hupsista, ehkä pitää jakaa osa näistä tuliaisiksi Suomessa? Yhtenä viikonloppuna olimme shoppailemassa Accra Mall -kauppakeskuksessa ja näimme sattumalta siistin flashmob tanssin sekä muotinäytöksen. Siitä innostuneena päätimme ottaa osaa seuraavalla viikolla järjestettäville Ghana fashion weekeille. Lippujen metsästäminen oli kyllä ihan oma operaationsa. Perjantaina noudimme liput huippuhienosta hotellista (yksi yö saattoi maksaa huimat 7500 USD) kuraisina ja märkinä, koska olimme harhailleet rankkasateessa ympäri Accran keskustaa. Seuraavana päivänä laittauduimme vähän hienommaksi, ja oli hauska nähdä tapahtuman järjestäjien ilmeet, kun he tajusivat, että olimme ne samat nuutuneen näköiset tytöt edelliseltä päivältä. Muotiviikot olivat melko päinvastainen kokemus verrattuna kaikkeen muuhun, mitä olemme täällä nähneet. Vielä hotellin porteilla kenkiä vaihtaessamme luoksemme tuli kerjäävä nainen, mutta sisällä maailma oli täynnä korkokenkiä, rikkaita ihmisiä ja ilmasointilaitteita.

Lähdössä muotiviikoille
Ghana fashion week
Koulun johtaja on nyt palannut takaisin, ja se on helpottanut arkea paljon. Saimme kouluun kaksi uutta opettajaa, joten nyt jokaisella luokalla on omansa. Nykyään olen vastuussa muutaman pienimmän lapsen hoitamisesta, sekä creativity -tuntien suunnittelusta ja pitämisestä. Hassua, miten jokaiseen lapseen alkaa kiintyä erikseen sitä mukaan kun heitä ja heidän menneisyyttään oppii tuntemaan. Yksi korjaa viikonloppuisin kuoppaisia teitä tässä lähistöllä ja tervehtii iloisesti, kun ajamme ohi. Yksi jännittää tulevaa adoptiotaan USAan ja ihailee käsissäni olevia rannekoruja, joita häelle ei orpokodissa ostella. Yksi tuli aamulla kouluun, vaikka vietimme midterm -lomaa, eikä olisi millään tahtonut lähteä takaisin kotiin. Voin jo nyt kuivitella, kuinka haikeaa on jättää heidät (eikä lähtöön olekaan enää kuin viisi viikkoa).

Rakkaita lapsosia ja kasvomaalauksia
 
Viime viikonloppuna teimme reissun Cape Coastille. Lähdimme liikkeelle aikaisin aamulla ja tällä kertaa melko hyväkuntoisen trotron ja melko hyväkuntoisen tien ansiosta olimme perillä jo ennen puoltapäivää. Cape Coastilla kiertelimme orjalinnaa. Se on aikoinaan ollut viimeinen pysähdyspaikka orjia Amerikkaan kuljettaville laivoille ennen Atlantin valtameren ylitystä. Illaksi menimme ihanalle hotellillemme Biriwan kylään. Päivän opetus oli, ettei Afrikassa välttämättä kannata varata ja maksaa hotellia netissä. Pienen väännön jälkeen saimme kuitenkin kahden hengen huoneen kahdella ekstrapatjalla, ja ehkä tulevaisuudessa osan rahoistamme takaisin. Lauantain makoilimme uima-altaalla upeissa merenrantamaisemissa ja söimme herkullista hummeria yllätysmyrskyn keskellä. Myös lämmmin suihku ensimmäistä kertaa seitsemään ja puoleen viikkoon tuntui hyvältä.

Cape Coastin orjalinna


Maisema hotellin uima-altaalta
 
Lähetään ja käydään auringos aamiaisel!

6 kommenttia:

  1. Ihana teksti! Katoin sun uudesta facebookin profiilikuvasaki että näytit niin onnelliselta :) Mutta ootan kyllä silti että ne viis viikkoa menis äkkiä, ko ois jo niin kiva nähä ja päästä kuulemaan näitä juttuja naamatusten!
    t.Sini-Maria

    VastaaPoista
  2. Onneks on veispuuk! Ei tää aika oo tuntunu yhtään niin pitkältä, kun oisin kuvitellu. Aina voi silti laittaa viestiä tärkeistä asioista, esim uusista kengistä.. ;)) Sikapossuhienoja maisemia ja paikkoja! Pikkuiseksi vinkiksi vaan, että voisit oikeesti pysytellä vähän enemmän varjossa...

    Ystävällisin kutsuva_körtti_pas_tilli_hymy_suin vapaapäivä-koeviikolla-nukuin-varttii-vaille-kahteen-jee! -terveisin, SERIFFI

    VastaaPoista
  3. voiii elisa aivan ihana postaus, on niin ikävä sinua ja sinun iloisuuttta ja positiivisuutta ja silleen <3 :)

    VastaaPoista
  4. Heippa! Jos ymmärsin oikein et enää ole Ghanassa? Mie asustelen Accrassa enkä ole tavannut yhtäkään suomalaista! Missä siis tämä koulu ja päiväkoti sijaitsee ja missä olet tavannut muita maanmiehiä?:) t. Saara

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Juu, eli joulukuun alussa tulin takaisin Suomeen. Missäs päin Accraa asustelet? Oletko töissä vai? :)
      Tapasin muutaman kerran suomalaisia ihan saatumalta, mutta enimmäkseen koulun kautta.
      Eli House of Gracella on suomalainen johtaja, Hanna. Siellä on myös yleensä muitakin suomalaisia harjoittelijoita ja vapaaehtoistyöntekijöitä. Tässä on koulun nettisivut, josta löytyy myös Hannan sähköposti, jos haluat ottaa yhteyttä. Hanna perheineen asuu koulun yläkerrassa ja voit varmasti mennä paikan päällekin moikkaamaan. Koulu sijaitsee Accran länsipuolella, lähellä Kokrobiten rantaa, jos satut tietämään missä se on : D

      Eli ensiksi voi keskustasta ottaa trotron vaikka Kaneshie marketille, tai kwame nkrumah circlelle. Sieltä sitten trotro Kasoaan päin, ja siitä pitää hypätä pois Old Barrialin kohdalla (älä siis mene Kasoaan asti). Sieltä shared taksi sitten Aplakuun. Voit puhua taksikuskille kuurojen koulusta, tai sitten viimeistään Aplakussa kyllä osataan neuvoa mihin mennä : D Pitää kävellä semmonen mäki ylös, yksi risteys ennen Israel junctionia!

      Hehheh, olipas selkeät ohjeet :DD

      Poista
    2. Hups, nyt jäi se nettisivu uupumaan, eli http://www.hofgrace.com/

      Poista