keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Trotroja, liskoja ja vesiputous




Liskon metsästystä

 Viimeaikoina on ollut kyllä paljon tekemistä. Täällä kanssani asustelee nyt kaksi suomalaista tyttöä, Anna ja Senni, jotka ovat myös töissä House of Gracessa. Ollaan myös tavattu muita suomalaisia. Meillä on ollut tosi hauskaa yhdessä mm. rannalla, liskoja häätäessä ja lähialueeseen tutustuessa. Siistiä, että lyhyessä ajassa on ehtinyt nähdä ja tapahtua niin paljon! Toisaalta välillä pitäisi muistaa levätäkin.

Mamponin reissulta
Satuimme paikalle paikallisen heimon festivaalien aikaan

Paluumatkalla pysähdyttiin viilentämään savuavaa autoa

Koulussa onnistumiset tuovat paljon iloa: se kun kolmevuotias tyttö alkaa yhtäkkiä viittoa monia hänelle uusia sanoja, se kun onnistun selittämään lapselle miten matematiikan tehtävä tehdään ja se kun kuulen, että orpo tyttö aiotaan adoptoida USA:aan. Toisaalta välillä tuntuu raskaalta yrittää hillitä tappelevia lapsia ja opettaa kielellä, josta opin ensimmäiset sanat vasta muutama viikko sitten. Tuntuu, että opettajat odottavat meiltä paljon, varsinkin nyt poikkeustilanteessa, kun koulun johtaja on joutunut jäämään Suomeen suunniteltua pitemmäksi aikaa. Viittomakielen olen edennyt mielestäni melko hyvin ja voin olla ylpeä itsestäni.

Koulun lapsia
 
 
 
©Anna
Viime viikonloppuna matkustimme Hohoeen ja Wli-vesiputouksille lähelle Togon rajaa. Lähdimme Annan ja Sennin kanssa liikkeelle perjantaiaamuna kahdeksan jälkeen ja suunnitelmissa oli tavata yhdeksältä Accran keskustassa muut matkaan lähtevät: Jenni, Emma, Rosa ja Jasmi. Oli kansallinen vapaapäivä, joten koko kaupunki oli niin ruuhkainen, että lopulta olimme asemalla vähän yhdentoista jälkeen. Siellä odottelimme Hohoeen vievän trotron lähtöä. Aikatauluja yritimme turhaan etsiä etukäteen netistä: liikkeelle lähdetään vasta kun auto on täynnä. Trotrot ovat siis minibusseja, jotka hoitavat täällä suuren osan julkisesta liikenteestä. Kun vihdoin pääsimme liikkeele, alkumatka sujui melko ripeästi aina siihen asti kun kuski ajoi lujaa vauhtia kuoppaan ja autosta kuuluui valtava pamaus, joka ei luvannut hyvää. Matkaa jatkettiin huomattavasti hitaampaa vauhtia ja kuuntelimme kun auton pohja raapi vähän väliä maata. Pysähdyimme sitten muutamaksi tunniksi pienelle autokorjaamolle, jossa trotron pohjasta irrotettua metalliputkea yritettiin hitsata kasaan. Istuskelimme sitten pikkuruisessa spotissa, jonka tarjotaan kuului kaksi tuotetta: Coca-Colaa ja Guinessia. Seurana meillä oli sadetta pakoon tulleita kanoja, vuohia ja kissa. Lopulta pääsimme takaisin tienpäälle, mutta noin kahden kilometrin jälkeen kuulimme tutun pamauksen. Tällä kertaa auton korjaus päätettiin unohtaa ja matka jatkui etanavauhtia. Oli jo pimeää, satoi kaatamalla ja ukkosti, mutta silti tilanne tuntui ihan hauskalta ja trotrossa oli hyvä tunnelma. Onni on matka, ei määränpää? Pääsimme perille illalla kahdeksan jälkeen, ja trotrossa tutustumamme tytön avulla löysimme halvan hotellin ja ruokaa.

Hitsailua
Vessatauko ©Anna

Minä ja mato ©Anna
MATO ! ©Anna

Seuraavana aamuna lähdimme sitten katsomaan vesiputouksia. Luonto on tuolla Voltan alueella todella vehreää ja oli upea kävellä putouksille viidakkopolkua pitkin. Wli oli todella kaunis ja pääsimme jopa uimaan sen alle, mikä oli aivan mahtavaa!

©Anna

Matkalla vesiputouksille, ©Anna
©Anna
  ©Anna

Olin tässä vähän sairaana ja eilen olin poissa koulusta, mutta tänään taas elävien kirjoissa!

10 kommenttia:

  1. Hei! Kiva lukea sun blogia. Kissahan on kuin meidän Pantsu. :) Hienoja kuvia! Varmasti antoisaa työskennellä lapsien kanssa vaikka välillä onkin raskasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Työ on kyllä antoisaa, ja kyllä musta tuntuu, että raskaista hetkistä huolimatta päälimmäiseksi mieleen jää ne ihanat muistot.

      Poista
  2. Tuo mato on vähä eri mittaluokkaa ku Suomen "Taavetit" ;D Ihana lukea tätä blogia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta Taavettia mä kyllä säikähdin silti hitusen enemmän! : D Hihii!

      Poista
  3. Voi niitä muistoja, Taavetti <3 ja Elisa, mulla on IKÄVÄ. Piste.

    VastaaPoista
  4. Suomessa on paljon kivempi sää. Pidän niin kovin sateesta ja pimeydestä. Hurraa!

    -Seriffi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin on kyllä sadellut vähän (tai välillä oikeestaan ihan kaatamalla) viimepäivinä. Mut sit taas hetkessä on tosi kuuma!

      Poista
  5. Moi Elisa!

    Ihana lukea siun kuulumisia... Upeita kuvia ja maisemia! Kiva kuulla että viihdyt ja kaikki on sujunut hyvin. Antoisaa jatkoa, nauti joka hetkestä! "Että minä menisin ja eläisin täysin, enkä ketään enkä mitään pelkäisi, paitsi omaa jäätymistäni."

    -Anna ja kumppanit-

    P.S. Iso hali Venlalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, oon kyllä nauttinut ja aika on kulunut tosi nopeesti. Kohta oon ollut täällä jo kuukauden!

      Terveisiä kaikille ja paljon halauksia kummitytölle!

      Poista