Tänään tulee täyteen viikko Ghanassa ja heti ensimmäisinä
päivinä palaneet olkapäätkin alkavat olla jo paremmassa kunnossa!
Olen oppinut jo tunnistamaan, että jos jostain kuuluu huuto
”Obroni”, sillä tarkoitetaan minua, eli vaaleaihoista. Varsinkin lapset
tykkäävät sitä huudella, kysyvät sen jälkeen vointiani ja välillä myös rahaa.
Lisäksi olen saanut toisenkin uuden nimen, Akua, joka on Ghanalainen
viikonpäivänimeni, koska olen syntynyt keskiviikkona.
Sunnuntaina koulun autokuski Opoman lähti näyttämään minulle
Accran suurinta rantaa, Labadia, ja sieltä palattuamme oli tänne saapunut kaksi
saksalaista tyttöä, Miriam ja Janina. Oli mukava saada seuraa, jonka kanssa
keskustelu käy sujuvasti ilman kielellisiä ongelmia. Tytöt olivat jo monta
viikkoa kiertäneet ympäri Ghanaa ja tulivat reissunsa viimeisiksi kolmeksi
päiväksi vapaaehtoistöihin House of Graceen, sillä he opiskelevat
viittomakieltä.
Labadi Beach |
Tiistaina koulun jälkeen olimme Miriamin ja Janinan kanssa
Kaneshie torilla, josta he ostivat ihania kankaita matkamuistoiksi ja
tuliaisiksi. Minullekin tarttui mukaan 2 jaardia kangasta, josta maksoin 10
Ghanan cediä, eli noin 4 euroa. Myöhemmin voin teettää siitä vaikka kivan
mekon, joka on sekin täällä tosi halpaa! Tori oli hieno paikka, valtavasti
väkeä ja tavaraa! Muut olivat vähän huolissaan, kun olimme liikkeellä
keskenämme. He epäilivät, että otamme väärän trotron ja myyjät korottavat
hintojaan nähdessään kolme obronia. Mutta ehjinä ja ilman ongelmia pääsimme
illalla takaisin! Juuri nyt olen oikeastaan ensimmäistä kertaa ihan yksin liikenteessä
täällä nettikahvilassa.
Koulussa pystyn kommunikoimaan lasten kanssa jo vähän
paremmin kuin aluksi ja välillä pystyn arvaamaan viittomien merkityksen,
vaikken sitä etukäteen tietäisi. Huomenna tänne saapuu muutama suomalainen
harjoittelija. Kivaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti