lauantai 8. syyskuuta 2012

Perillä ollaan!



Afrikkalainen tunnelma huokui jo heti Accraan lentävässä koneessa. Emme päässeet lähtemään aivan aikataulun mukaan, sillä ihmisillä oli mukanaan niin paljon käsimatkatavaraa, ettei kaikki millään mahtunut niille tarkoitettuihin tiloihin. Ja senkään jälkeen kun kapsäkit oli sullottu koneeseen, eivät ihmiset malttaneet pysyä paikoillaan turvavöihin kiinnitettynä. Vaan eipä myöhästyminen näyttänyt ketään haittaavan, tunnelma oli varsin leppoinen! Itse kulutin nuo seitsemän tuntia lähinnä Vettä elefanteille –leffan ja Big Bang Theory –maratonin parissa.

Accran lentokentällä tuli heti luokseni samalla lennolla tullut, New Yorkista kotiin palaava tyttö. Tämä auttoi lomakkeiden täytössä, piti seuraa kun jouduin odottamaan laukkuani ainakin pienen ikuisuuden ja varmisti, että löysin minua vastassa olevat ihmiset. Ilman häntä olisin varmasti panikoinut melkoisesti! Erotessa hän antoi vielä mukaani puhelinnumeronsa ja lupasi esitellä kaupunkia. Aion kyllä varmasti ottaa yhteyttä tuohon pelastavaan enkeliin!

Minua oli vastassa koulun autokuski, hänen ystävänsä sekä apupoika Theo. Oli jo pimeää, joten maisemia ei juuri erottunut, mutta äänetkin olivat jo kaukana suomalaisista. Perillä odotti vielä Theon isosisko, joka työskentelee täällä kotiapulaisena. Asun siis päiväkodin johtajan perheen kanssa koulun yläkerrassa (puhun sekaisin koulusta ja päiväkodista, kuten kaikki muutkin täällä), mutta he ovat tällä hetkellä vielä Suomessa kesälomalla. Paikka sijaitsee noin puolentunnin matkan päässä Accran keskustasta, ihan lähellä rantaa.


Tällä tiellä asustelen!

Pari ensimmäistä päivää kuurojen lasten päiväkodissa ovat olleet kiireisiä. Kesäloman jälkeen toiminta ei ole ehtinyt lähteä täysillä pyörimään ja osa opettajista puuttuu vielä. Lapset ovat ihania, mutta välillä myös vaativia. Tahtoisin kovasti oppia viittomaan pian! Lapset yrittävät jatkuvasti kertoa minulle asioita, joista en molemminpuolisesta kovasta yrityksestä huolimatta ymmärrä yhtään mitään. Eilen yksi koulun vanhimmista pojista opetti minua ja koulun nuorimmaista, kolmevuotiasta tyttöä. Me kun olimme suunnilleen samalla tasolla. Lapsia on kaiken ikäisiä kolmesta vuodesta kahdeksaantoista. He opiskelevat täällä viittomaan, kunnes pystyvät siirtymään ihan oikeaan viittomakielisten kouluun. Koulussa on niinkin vanhoja lapsia, sillä voi olla, ettei heillä ennen tänne tuloa ole ollut minkäänlaista kieltä, jolla kommunikoida. Tällä hetkellä osaan viittoa oman nimeni, kiitos, anteeksi, hyvää huomenta, nähdään huomenna, mitä kuuluu ja muutamia muita perusfraaseja. Koulun henkilökunta ja opettajat ovat kaikki todella mukavia! Osa opettajista on itsekin kuuroja ja välillä täytyy tehdä tosissaan töitä, että ymmärrän muiden englantia, sillä he eivät puhu sitä äidinkielekseen ja ääntävät omalla tavallaan. Mutta tästä se lähtee, hyvä mieli jäi.

Torstaina kävimme Theon kanssa lähemmäs keskustaa nostamaan minulle Ghanan cedejä ja hankkimassa puhelinliittymän. Kuljimme sinne takseilla ja trotrolla eli pikkubussilla. Niin sekavalta se vaikutti, että saapa nähdä opinko ikinä kulkemaan täällä yksinäni! Perjantai-illan lueskelin kynttilänvalossa ja menin aikaisin nukkumaan, sillä sähköt olivat pois luultavasti kovan tuulen takia. Ihan mukavaa, että viimepäivinä on tuullut paljon, sillä se viilentää muutenkin niin kuumaa ilmaa. Tänään lauantaina olimme Theon kanssa läheisellä rannalla, jossa näin ensimmäistä kertaa täälläolon aikana myös muita turisteja. Merivesi oli niin lämmintä, että jopa minä pystyin uimaan niin kauan kun huvitti. Käytiin ex-tempore myös pienellä ratsastuskierroksella hietikkoa pitkin! Oli kovin hupaisaa, hevosen nimi oli kuulemma Best Boy. Loppuajan minä otin aurinkoa ja sillä välin Theo liittyi rannalla olevien poikien seuraan pelaamaan jalkapalloa. Pitää nyt ruskettua kunnolla, että voitan Suomessa odottavan pikkusiskon, joka oli minun lähtiessä ainakin kymmenen kertaa ruskettuneempi.

Käytiin rantabaarissa yhdellä

 

Rannalle tuli lapsia esittämään perinteisiä ghanalisia tansseja


Paratiisiranta?




11 kommenttia:

  1. ei hemmetti,olen itsekin menossa ghanaan ensi kuussa ja tulee hirveä hinku lähteä jo nyt!
    eli jos on jotain hyödyllisiä vinkkejä kerro pois! aivan mahtavalta näyttää. ja kuulostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mahtavaa! Mitä olet tulossa tänne tekemään? Hmm... Mitäs vinkkejä mä nyt keksisin. Lämmintä täällä on, eli pitkähihaisia ja lahkeisia vaatteita ei tarvita! :D Itsekin olen ollut vasta niin vähän aikaa että kaikki on uutta. Mutta ihmiset ovat tosi ystävällisiä ja auttavat kaikessa! Kiitos!

      Poista
  2. 8( ikävöin suo jo paljolti, seriffi-toveri. Älä pliige rusketu kovin paljoo......... Mä makoilen vielä peiton alla (varmasti ainoa paikka missä on lämmin koko Suomessa, jee) ja vietän viimeistä sunnuntaita pikku-ihmisenä. Kamalaa! Selitä joskus millai sun nimi viitotaan!
    Rakkaudella, sammakoita vihaava pikku-S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Öäää, mullakin on kovin ikävä! Mun olkapäät on jo ihan hirmuruskeat. Tai aluks ne oli punaiset mutta nyt jo ruskeat. Paljon rakkautta sulle, ostin sulle synttärilahjan mutta en tiedä saatko sitä ennen joulukuuta!

      Poista
  3. Hyvältä kuulostaa ! Hauskaa että olet pikku Liszbethin kanssa "samalla luokalla", halisitko häntä minunkin puolestani. Blogisi seuraaminen tietää lisääntyvää kaipuuta niihin maisemiin ja elämänmenoon siellä. Varjelusta edelleen ja terveiset koko koulun väelle kaikkinensa.
    t: sammakoita vihaavan äitimuori jatkossa nimim. mr

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt olen jo vähän Liszbethin edellä viitomissa, mutta en kovin paljoa! Kiitoksia :)

      Poista
  4. Hei Elisa! Marja antoi minulle tämän blogin osoitteen. Kiva lukea kokemuksistasi! Jonas on pian siellä ja tulee huomenna kouluunkin selvittelemään, miten siellä asiat on. Koittakaa pärjätä!!! Koitan huomenna saada sinun puhelinnumerosi! Paljon lämpimiä terveisiä täältä Suomesta. t. Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin olemme pärjänneet ja huomenna tulee lisävahvistusta. Myös saksalaisista tytöistä oli paljon apua. Kiitos!

      Poista
  5. Moikka! Ihan mieletöntä että löysin blogisi! OLen itse lähdössä sinne helmikuussa koulun kautta katulapsityötä tekemään. Olisi mahtavaa saada sinulta matkasi varrella blogin kautta vinkkejä, jotka kannattaa huomioida kun lähtee sinne! -Milla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei siistiä, tunnen täällä yhden suomalaisen tytön, joka työskentelee Accrassa katulasten parissa. Hmm... Ota lähinnä kesävaatteita mukaan, mutta huomioi jo etukäteen, että pienissä shortseissa mä en ainakaan kävelisi tuolla kaupungilla, kun ei täällä kukaan paikallinenkaan niin tee. Äläkä unohda siistimpiä vaatteita kotiin! Accrassa liikkuessa riittää yleensä, että tiedät määränpääsi nimen. Aina jostain löytyy ystävällisiä ihmisiä neuvomaan perille. Jää ihmeessä lukemaan blogia, varmaan täältäkin saa bongattua vinkkejä aina muun sepustuksen lomasta! :)

      Poista
    2. Kiitos vastauksestasi! Ja kiitos vinkeistä! Oletko kauan Ghanassa? Ihan mieletöntä tosiaan että löysin tämän blogisi ja tulen varmasti lukemaan sitä! Täytyykin mainita myös ystävälleni tästä, joka lähtee kanssani sinne reissuun! Tuli mieleen, onkohan tuntemallasi suomalaisella tytöllä, joka on Accrassa katulapsityössä niin blogia tms? Olisi kiva lukea myös hänen kuulumisia! :) Ihania päiviä sinne Ghanaan, melkein täällä jo lasketaan päiviä koska reissu sinne alkaa! :) -Milla

      Poista